Kuka asuu piilossa?

 Soila Imponen, Katariina Ojala, Reeta Pelkonen

Millaisia mielikuvia asunnottomuus herättää, ja miltä piiloasunnottomuus näyttää? Nyky-Suomessa asunnottomuus on edelleen ongelma, joka herättää keskustelua yhteiskunnallisella tasolla. Vuosittainen Asunnottomien yö -tapahtuma pitää keskustelua yllä ja ottaa tärkeään asiaan kantaa asunnottomien puolesta.

Asunnottomien yötä vietettiin 17.10. Samana päivänä vietettiin YK:n julistamaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää. Asunnottomien yö -tapahtumana sai alkunsa 1990-luvun loppupuolella niin sanottuna ‘’telttakapinana’’. (Kortelainen, 2024). Tarkoituksena oli ja on herättää julkista keskustelua asunnottomuudesta. Asunnottomien yön jokavuotinen järjestäminen ylläpitää keskustelua tärkeästä aiheesta sekä luo painetta asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Tapahtuma on levinnyt valtakunnallisesti ja sitä vietetään yli neljässäkymmenessä kunnassa ja kaupungissa. Asunnottomien yötä voidaankin kuvailla suurimmaksi mielenilmaukseksi sosiaali- ja terveysalalla.

Näkymätön asumismuoto

Tänä vuonna asunnottomien yössä oli teemana piiloasunnottomuus. Piiloasunnottomuus tarkoittaa ihmisen olevan kirjoilla jossakin osoitteessa muttei käytännössä kuitenkaan majoitu siellä syystä taikka toisesta. Piiloasunnottomuutta on monentyyppistä ja yöpaikat ja niiden kunto voivat vaihdella hyvin paljon lämpimistä kodeista täysin asumiskelvottomiin murjuihin. Kyseinen asumismuoto altistaa hyväksikäytölle, väkivallan eri muodoille ja putoamista yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ulkopuolelle (Morottaja, 2024.)

Piiloasunnottomuus on yleisintä naisten, nuorten ja maahan muuttaneiden parissa. Nuorten piiloasunnottomutta voi selittää hyväksytyksi tulemisen, merkityksellisten ihmissuhteiden sekä sosiaalisten tukiverkostojen puuttuminen. Niin nuorten kuin maahan muuttaneiden piiloasunnottomuuden taustalla voi olla myös heikko tietämys palvelujärjestelmästä tai haastavat kotiolot. Naisten asunnottomuutta voi selittää muun muassa yksinhuoltajuus, pienituloisuus, palvelujen sopimattomuus sekä asumiskustannukset. Lisäksi naiset hakevat apua usein liian myöhään esimerkiksi häpeän, syyllisyyden tai lasten menettämisen pelossa.

 Asumismuotonsa vuoksi kaikkia piiloasunnottomia ei ole pystytty tavoittamaan, joten tarkkaa lukumäärää heistä ei ole saatavilla. Piiloasunnottomuuden voisi sanoa olevan uusi yhteiskunnallinen ongelma, jota ei näy tilastoissa.

 

Asunnottomuuden leima

Asunnottomiksi määritellään ihmiset, joilla ei ole voimassa olevaa vuokrasopimusta tai omaa asuntoa. Asunnottomat mielletään ehkä liiankin helposti päihteiden käyttäjiksi ja sitä kautta yhteiskunnan kelkasta pois pudonneiksi, mutta onko asia näin? Todellisuudessa asunnottomaksi joutuminen voi sattua myös omalle kohdalle, mikäli elämän realiteetit muuttuvat rajusti eikä pysty pitämään itsestään tai asioistaan huolta eikä jostain syystä saa tarvitsemaansa tukea. Taustalla voi olla yksittäisiä tai monia samanaikaisia vastoinkäymisiä, kuten sairastumisia, mielenterveys- ja päihdeongelmia, avioeroja, taloudellista taakkaa tai velkaantumista eli asioita, joita kuka tahansa voi kohdata.

Asunnottomiin ja asunnottomuuteen liittyy kuitenkin edelleen paljon stigmoja ja stereotypioita ja muu yhteiskunta voi suhtautua heihin karsaasti, vaikka todellisuudessa he ovat usein haavoittuvaisessa asemassa olevia ja apua tarvitsevia.

 

Kenelle vastuu asunnottomuudesta kuuluu?

Yle on aikaisemmin tänä vuonna uutisoinut lisääntyvistä häädöistä ja siitä, miten uuden hallituksen laatimien sosiaali- ja asumistukileikkauksien jälkeen ihmisten hätä on lisääntynyt. Häätöjen määrät ovat nousseet 20 % tammi-kesäkuun aikana, ja isommissa kaupungeissa tätäkin enemmän, edelliseen vuoteen verrattuna. Ilmiö on näkynyt asunnottomille palveluja tarjoavien yhdistysten toiminnassa.

Perustuslain mukaan ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”  Asuminen on siis ihmisen perusoikeus ja asunnottomuus yhteiskunnallinen ongelma. Vaikka Suomi on onnistunut kääntämään asunnottomuuden laskuun viimeisten vuosikymmenten aikana, on hallituksen leikkaukset lisänneet tänä vuonna häätöjä ja nostaneet huolta asunnottomien määrän kasvusta. Alle 25-vuotiaiden nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuudessa on tapahtunut kasvua viimeisten vuosien aikana ja tilastoimaton piiloasunnottomuus koskee paljolti heitä.

Suomessa asunnottomuus ei selvästi näy katukuvassa, mikä johtuu osaksi siitä, että yli 60 prosenttia yksinelävistä asunnottomista yöpyy tuttaviensa luona. Ulkona nukkuvat asunnottomat hakeutuvat usein suojaan ja katseilta piiloon esimerkiksi metsiin, rappukäytäviin, avoimiin liiketiloihin tai ensisuojiin.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Mikäli asunnottomuutta näkyisi katukuvassa enemmän, puututtaisiinko siihen hanakammin?

Morottaja, E. (11.4.2024). Asunnottomien yön 2024 teemana on piiloasunnottomuus. https://asunnottomienyo.fi/ 

Kortelainen, M. (2024). Helsingin Asunnottomien yön nykytilanne ja kehittämistarpeet. [Opinnäytetyö, Laurea] https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/855988/Kortelainen_Mio.pdf?sequence=2&isAllowed=y 

 

Haavanhoito vaatii tarkkuutta

 Riina Bolbol, Kiia Hämäläinen, Vilja Uusitontti

Väestömme ikääntyminen, diabeteksen yleistyminen sekä erinäisten leikkaustoimenpiteiden lisääntyminen on muodostanut terveydenhuoltojärjestelmäämme suurenevan haasteen akuuteista sekä kroonisista haavaongelmista.

Haavasidoksia on saatavilla satoja erilaisia, mutta suurin osa haavoista voidaan hoitaa tehokkaasti vain muutamalla sidostyypillä.

 

Haavanhoidon optimointi

Haavan paikallishoito on jatkuvasti muuttuva prosessi, jossa tulee valita tilanteeseen parhaiten sopiva hoitomenetelmä sekä sidosmateriaali. Haavanhoidossa on myös oleellista seurata kustannuksia yksikölle, asiakkaalle sekä yhteiskunnalle. Monet uudet haavasidokset voivat olla yksikköhinnaltaan melko kalliita, mutta on silti tärkeää arvioida kokonaiskustannuksia ja esimerkiksi huomioida sidoksen vaihtoväli ja hoidon lopputulokset.

Hyvällä haavanhoidon kouluttamisella ja erityisesti oikeiden tuotteiden valinnalla vältetään lisäkustannuksia, joita syntyy, mikäli haava ei lähde paranemaan väärän haavanhoitotuotteen vuoksi. Oikeilla tuotevalinnoilla nopeutetaan haavan paranemista, kustannukset pienenevät ja helpotetaan ihmisen kärsimystä haavan kanssa.

Juliste avuksi haavanhoitoon

Terveysasemilla hoidetaan päivittäin erilaisia haavoja, ja oikeilla hoitomenetelmillä sekä oikeiden haavanhoitotuotteiden valinnalla voidaan merkittävästi nopeuttaa paranemisprosessia sekä vähentää komplikaatioiden riskiä. Haavanhoito on tärkeä osa potilaan toipumista ja hyvinvointia. Tämän vuoksi olemme luoneet informatiivisen haavanhoitoon liittyvän julisteen terveysasemille tukemaan oikeanlaisen haavanhoitotuotteen valinnassa.

Ajatus informatiivisesta julisteesta syntyi työsuhteen aikana. Terveysasemalla jokaisella hoitajalla ei ole haavanhoidon erikoistumiskoulutusta eikä välttämättä riittävää aikaisempaa kokemusta. Syntyi ajatus siitä, että haavanhoitohuoneessa olisi näkyvillä juliste, joka tarjoaisi neuvoa eri tilanteisiin. Hoitavan tuotteen valinta aiheuttaa paljon epävarmuutta, jolloin helposti näkyvillä olevasta julisteesta olisi hyötyä. Juliste on suunnattu niin opiskelijoille, kuin valmistuneille ammattilaisille.

Julisteemme auttaa oikean hoitavan tuotteen valinnassa. Kun sen laittaa haavanhoitohuoneen seinälle, saa siitä helposti katsottua mitä tuotetta kannattaa haavaan laittaa. Siinä toteutuu myös aseptiikka, kun ei tarvitse tietokoneelta tai taskusta kaivaa ohjetta haavanhoitoon. Haava ei välttämättä pääse kroonistumaan, jos heti haavan tultua päästään aloittamaan hoito oikeilla tuotteilla.

Terveysasemalla haavanhoito on usein kiireistä, ja hoitajat kohtaavat päivittäin monenlaisia, jopa suuria ja vaikeasti hoidettavia haavoja. Aikaa on vähän, ja tilanteet vaativat nopeaa päätöksentekoa. Hoitajan on pystyttävä toimimaan nopeasti, eikä aikaa jää pohdintaan siitä, mikä haavanhoitotuote tai -väline olisi paras valinta. Siksi on tärkeää, että hoitajalla on laaja tietämys ja kokemus erilaisista haavatyypeistä sekä niihin sopivista hoitomenetelmistä, jotta hoito saadaan toteutettua tehokkaasti ja turvallisesti joka kerta. Tästä syystä juliste haavanhoitotuotteista voisi merkittävästi helpottaa työtä ja oikeiden tuotteiden valintaa kiireen keskellä.

 

 Perehdytys ja jatkuva oppiminen

Haavanhoito on haastava ja laaja osaamisalue, joka kehittyy jatkuvasti. On siis tärkeää pysyä ajan tasalla. Haavanhoitoja voi tehdä ilman haavanhoidon erikoistumiskoulutusta, mutta se vaatii paljon perehtymistä aiheeseen. Haavanhoito on hyvin pieni osa terveydenhoitajan koulutusta, joten asianmukainen perehdytys on tarpeellista.

Yhdellä terveysasemalla voi olla suuri varasto pelkästään haavanhoitotuotteita varten. 

Imetystuki kuuluu kaikille

 Johanna Aro, Riia Chamorro

Synnytyssairaalat ja neuvolat ovat keskeisessä asemassa imetyksen ohjaamisessa ja tukemisessa. Silti 40 prosenttia Imetyksen tuki ry:n verkkotuen tavoittaneista kokee terveydenhuollon imetysohjauksen riittämättömäksi.

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee täysimetystä kaikille vauvoille kuuden kuukauden ikään asti ja imetyksen kokonaiskestoksi kahta vuotta. Imetys on luonnollinen tapa ruokkia vastasyntynyttä. Imetys tarjoaa lukuisia hyötyjä sekä vauvalle että vanhemmalle, mutta imetys ei aina suju ongelmitta. Siksi on tärkeää, että jokainen perhe saa tukea imetyksen onnistumiseksi.

Imetyksen hyödyt

Imetyksestä on hyötyä sekä vanhemmalle että vauvalle. Imetys suojaa vauvoja erilaisilta taudeilta kuten hengitystie- ja korvatulehduksilta ja lapsen aikuistuessa lihavuudelta, diabetekselta sekä sydän- ja verisuonitaudeilta. Rintamaidolla on vauvan immuunipuolustusta vahvistava vaikutus ja vauva saakin rintamaidosta vasta-aineita, kun perheessä sairastetaan. Maidon koostumus muuttuu vauvan tarpeen mukaan ja se on aina sopivaa.

Imetys edistää myös vanhempien terveyttä. Imetys nopeuttaa synnytyksestä palautumista ja auttaa painonhallinnassa. Imetys pienentää riskiä sairastua rinta- ja munasarjasyöpään. Imetys edistää myös turvallisen kiintymyssuhteen syntymisessä ja auttaa vanhempaa herkistymään vauvan viesteille. Imettäessä erittyvä mielihyvähormoni eli oksitosiini lisää maidon eritystä, lievittää stressiä, pelkoa ja ahdistusta ja näin luo vanhemmalle luottavaisen olon. Imettävillä vanhemmilla esiintyykin vähemmän synnytyksen jälkeistä masennusta. Imetyksellä onkin siis useita kansanterveyteen vaikuttavia ominaisuuksia.

Imetystuen merkitys onnistuneeseen imetykseen

Imetystuki voi olla merkittävässä asemassa imetyksen onnistumisessa. Nykypäivänä perheet kokevat yhä enemmän paineita vanhemmuudesta ja esimerkiksi paine imetyksen onnistumisessa saattaa olla merkittävä. Imetyksessä saattaa esiintyä myös haasteita kuten vauvan imemisongelmia ja maidon riittävyyden haasteita. Haasteet imetyksessä voivat olla vanhemmille stressaavia ja monet vanhemmat saattavatkin lopettaa imettämisen puutteellisen tuen vuoksi tai siksi, että ovat kokeneet imetystuen negatiiviseksi kuten painostavaksi. Nämä vanhemmat ovat myös suuremmassa riskissä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Imetystuen tarve on Suomessa ilmeinen. Imetyksen tuki ry:n koulutetut vapaaehtoiset tukevat vuosittain noin 20 000 vanhempaa. Suomessa syntyi vuonna 2023 hieman yli 43 000 lasta eli Imetyksen tuen palveluja käyttää lähes puolet suomalaisista vanhemmista.

Imetystuki kaipaa uudistamista

Imetystukeen tulisi siis ehdottomasti panostaa. Lähiaikoina mediassakin on puhututtanut Suomen synnytyssairaaloissa käytössä oleva vauvamyönteisyysohjelma. Sen tarkoituksena on lisätä        imetysmyönteisyyttä ja tukea vanhempia imetyksessä. Artikkelin mukaan vauvamyönteisyys ei  kuitenkaan ole toiminut vanhempien mielestä siten, kuinka sen on tarkoitettu ja vanhemmat ovat  kokeneet tuen esimerkiksi painostavaksi ja syyllistäväksi.

Siksi Suomessa tulisi kehittää uusia toimintamalleja imetystuen toteuttamiseen, jotta varmistuttaisiin siitä, että kaikki tarvitsevat saisivat imetystukea ja kokisivat sen positiivisina. Kehittämistä olisi tärkeä toteuttaa vanhempien mielipiteiden ja kokemuksien pohjalta, jotta voitaisiin kehittää sellaisia toimintamalleja, jotka palvelevat vanhempien toiveita ja tarpeita. Lisäksi tuen tarjoamisessa tulee huomioida se, että vaikka imetys on hyödyllistä, kaikilla vanhemmilla on oikeus päättää lapsensa ruokkimisesta itse, eikä ketään saa painostaa imettämään tai syyllistää omista valinnoistaan.

Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia: ensiavun voima

 Emilia Korsumaa, Salla Saarelainen, Jessi Torni

Jokainen ihminen on velvollinen auttamaan ensiapua tarvitsevaa. Ensiavun antamisella on merkittävä hyöty avun tarvitsevan hoidossa. Ensiapua ja hätäensiapua voi antaa ilman erityistä ammattitaitoa tai välineitä. Maallikon antama apu parantaa loukkaantuneen tai sairastuneen mahdollisuuksia.

Ensiapu on tärkeä elämäntaito. Se tarkoittaa loukkaantuneelle tai sairastuneelle annettavaa välitöntä apua tapahtumapaikalla akuutin sairauden tai vamman yhteydessä. Ensiapua voi antaa kuka tahansa missä ja milloin tahansa. Sen avulla voi auttaa myös itseään.

Kuinka auttaa, jos kohtaa ensiapua tarvitsevan?

Kadulla kävellessä ihminen kaatuu maahan tai näyttää muuten tarvitsevan apua. Mitä tehdä? Ensiaputilanteet voivat tuntua pelottavilta, mutta kuka tahansa voi tehdä jotakin auttaakseen – jopa ilman lääketieteellistä koulutusta. Tärkeintä on pysyä rauhallisena ja tietää, miten toimia. Ensiaputilanteita on todella monia erilaisia. Esimerkiksi Punaisen ristin sivuilta voi tutustua erilaisiin ensiaputilanteisiin.

Ensiapua tarvitseva tarvitsee yleensä fyysisen avun lisäksi myös psyykkistä ensiapua. Psyykkisellä ensiavulla pyritään rauhoittamaan, tukemaan ja lohduttamaan avun tarpeessa olevaa.

 
Miksi on tärkeä, että jokainen osaa edes vähän ensiapua?

Monet jättävät auttamatta ensiaputilanteissa, koska pelkäävät tekevänsä jotain väärin. Väärin on kuitenkin, jos ei tee ensiaputilanteessa mitään. Tärkeimpiä ensiavun tavoitteita ovat elämän säilyttäminen sekä lisäsairauksien tai vammojen ennaltaehkäisy.

Ensiapu ei ainoastaan paranna selviytymismahdollisuuksia ja lyhennä toipumisaikaa, vaan se myös auttaa yhteisöjä ja yksilöitä valmistautumaan paremmin onnettomuuksiin ja hätätilanteisiin. Ensiaputaidot voivat olla ero elämän ja kuoleman välillä, ja siksi niiden hallitseminen on niin tärkeää. Jokainen sekunti on arvokas hätätilanteessa, ja ensiaputaidot auttavat toimimaan nopeasti ja tehokkaasti.

 

Ensiapukoulutuksen järjestäminen työpaikoilla

Työturvallisuuslaki määrittää, että työnantajan on pidettävä huoli siitä, että työpaikalla on asianmukaiset ensiapuvälineet, ensiapuohjeet näkyvillä ja huolehdittavan ensiavun järjestämisestä työntekijöille. Tavoitteena on myös, että ainakin 5 % työntekijöistä olisi saanut ensiapukoulutuksen.

Työpaikoilla olisi hyvä pitää säännöllisin väliajoin ensiapukoulutuksia. Usein pelätään, että tilannetta pahennetaan, jos ei tiedetä tarkalleen, mitä tehdä. Ensiapukoulutukset ja ohjeistukset lisäävät kuitenkin itsevarmuutta ja taitoja, jotka voivat auttaa pelon ylittämisessä. Auttaminen, vaikka se ei olisikaan ammattimaista, on parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.

On erittäin tärkeää, että jokaisella on ainakin perustiedot ensiavusta, sillä se voi auttaa pelastamaan lukuisia ihmishenkiä ympäri maailmaa.

Hoitajat unohtavat usein oman hyvinvointinsa

Vivian Sarsama, Venla Timonen 

Hoitajat ovat terveyden vaalijoita, jotka unohtavat usein oman hyvinvointinsa. He kantavat raskaita vastuita työpaikoilla, tukevat potilaiden hyvinvointia, ratkovat monimutkaisia haasteita, sekä tasapainottelevat kiireiden ja odotusten ristipaineessa. Tämä huomaamaton urhoollisuus ei tule kuitenkaan ilman hintaa.

Hoitajien päivät täyttyvät kiireestä ja jatkuvista keskeytyksistä. Jokainen asiakaskohtaaminen vaatii emotionaalista läsnäoloa ja empatiaa. Tämä ei ole vain fyysisesti, vaan erityisesti henkisesti kuormittavaa. Jokaisen potilaan tarina koskettaa ja jokainen haastava tilanne jättää jälkensä. Toistuvat keskeytykset estävät keskittymistä ja lisäävät stressiä, mikä voi heikentää työn mielekkyyttä ja uuvuttaa mieltä.

 

Työnantajalla on valtava mahdollisuus tukea hoitajien palautumista

Kun työnantaja huolehtii yhteishengestä ja rohkaisee avoimuuteen, kenenkään ei tarvitse olla yksin kuormansa kanssa. Yhteiset hetkiin rohkaiseminen mahdollistaa hoitajille hetken, jossa tunteita voi jakaa ja kuormaa keventää. Yhteisiä hetkiä voivat olla esimerkiksi yhteinen aamupala tai teehetki.

Työnantaja voi järjestää myös rauhallista tilaa työpaikoille. Rauhallisessa tilassa voi irrottautua päivän kiireistä, joka antaa hoitajille mahdollisuuden palautua ja jatkaa työpäivää uudella energialla. Lisäksi kannustavat sanat ja tauottamisesta huolehtiminen on tärkeä muistutus siitä, että myös hoitajien hyvinvointi merkitsee.  Hyvinvoiva hoitaja myös hoitaa hyvin.

 

Tee työstä mukavaa ja palauttavaa

Hoitajat ovat mestareita muiden hyvinvoinnin vaalijoina, mutta toisinaan oma jaksaminen saattaa unohtua. Terveydenhuollon työ kuormittaa niin fyysisesti, henkisesti, että kognitiivisesti, jonka vuoksi on erityisen tärkeää huolehtia omasta palautumisesta ja toimintakyvystä. Hyvin palautunut hoitaja on tuottavampi, tarttuu aktiivisemmin tehtäviin ja oppii uutta sekä töissä että vapaa-ajalla. Palautumista työn rasituksesta voi verrata akkujen lataamiseen.

 

Palautuminen työssä ei suinkaan ole ylellisyys vaan välttämättömyys

Pienillä teoilla voi irrottautua työpäivän kiireistä myös sen aikana. Sopivan palautumiskeinon voi löytää kokeilemalla erilaisia taukoja ja lisäämällä niitä työpäivään.

 

Esimerkkejä tavoista, joita voi kokeilla palautumiseen

• Musiikinkuuntelu selällään, mukavalla alustalla
• Reipas kävely lounastauon aikana, jos mahdollista, ulkoilu 10–15 minuutin ajaksi
• Työn tauottaminen
• Kehonhuolto- ja venyttelyharjoituket
• Hengitysharjoitukset ja jos mahdollista, hiljaiseen ja rauhalliseen huoneeseen meneminen

Kansantaudeista yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset kuriin terveydenhoitotyöllä

 Rayhana Mohammadi, Iina Ojanen, Mira Paulin

Terveydenhoitajan ehkäisevä työ on oikein toteutettuna kustannustehokasta. Sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyttä edistävä ohjaus tässä hetkessä vähentää terveydenhuollon kuluja tulevaisuudessa.

Kansantaudit ovat perusterveydenhuollon miljardinielu

Tilastojen mukaan perusterveydenhuollon käyttökustannukset ovat liki kaksinkertaistuneet viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Myös KELA:n korvaamat osuudet lääkkeistä ovat 30 vuodessa yli nelinkertaistuneet. Kustannuksista suuri osa menee kansantautien eli sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, keuhkosairauksien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon.

Vuonna 2011 kalliit kansantautimme aiheuttavat karkeasti arvioituna 5,245 miljardia euron kustannukset ja lukema on noususuuntainen. Karkeasti laskettuna 35% vuotuisesta budjetista ohjautuu tällä hetkellä suoraan kansantautien hoitoon.

Sairastamiseen liittyy aina myös epäsuoria kustannuksia yhteiskunnalle. Nämä koostuvat esimerkiksi sairauspoissaoloista, aikaistetuista työkyvyttömyyseläkemaksuista tai sairauksista johtuvista ennenaikaisista kuolemista.

Sairauksia ehkäisevä työ vähentää terveydenhuollon kustannuksia

Miten kustannukset sitten liittyvät terveyden edistämiseen? On vain arveltavissa, kuinka paljon varoja voitaisiin kohdentaa uusiksi, mikäli niitä vapautuisi kansantautien hoidosta. Kansantaudit ovat elintapasairauksia. Jos potilas ottaisi vastuun omasta terveydestään ja eläisi niin, että sairastuminen elintapasairauksiin olisi epätodennäköisempää, tuottaisi se säästöjä niin potilaalle kuin yhteiskunnalle. Säästyneitä varoja voitaisiin uudelleenohjata esimerkiksi erikoissairaanhoitoon.

Terveydenhoitaja: terveyden edistäjä ja sairauksien ehkäisijä

Sairaanhoitaja hoitaa sairaita ja terveydenhoitaja terveitä? Aina se ei mene niin. Terveydenhoitaja tunnetaan asiantuntijana ennaltaehkäisevässä työssä, jossa pyritään ehkäisemään sairauksia ja edistämään terveyttä. Terveydenhoitajan asiakaskunta on monipuolinen ja laaja. Tällöin tietämys kansantaudeista korostuu. Tiedonjakaminen elintavoista, sairauksien riskitekijöistä ja ehkäisymahdollisuuksista on tärkeää, jotta sairauksia voidaan ennaltaehkäistä. 

Pelkkä informaation levittäminen ei kuitenkaan riitä. Terveydenhuollon asiakas päättää itse noudattaako vai laiminlyökö terveydenhoitajan neuvoja.  Sormia napsauttamalla ei edes terveydenhoitaja voi sairauksia ehkäistä. Omien valintojen seuraamukset terveyteen on tiedettävä, jotta syy-seuraussuhteet omassa terveydentilassa ovat ymmärrettävissä.

Terveydenhoitajan antama terveysneuvonta on ennaltaehkäisevän työn ydin

Terveydenhoitajan tehtävä ennaltaehkäisevässä työssä on ottaa huomioon asiakkaan elintavat ja arkisten valintojen merkitys hänen kokonaisvaltaiseen terveyteensä. Tärkeintä olisi reagoida heti asiakkaan epäterveellisiin elintapoihin ja saada hänet heräteltyä terveydentilaansa, jotta promootio ja preventio toteutuisivat.

Jokaisessa hoitokontaktissa pitäisi olla aikaa elintapakartoitukseen. Tällöin olisi mahdollisuus keskustella asiakkaan elämäntilanteesta, ruokavaliosta, liikunnan määrästä, sosiaalisista suhteista ja psyykkisistä voimavaroista. Asiakkaan antamien esitietojen perusteella terveydenhoitaja voisi antaa itsehoito-ohjeita, joilla vaikuttaa edistävästi terveyteen. Näin kansantauteihin sairastumista voitaisiin minimoida.

Varhainen terveysneuvonta vaikuttaisi sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla, jolloin kiittäisi niin asiakas, terveydenhuolto kuin yhteiskunta. Elinajanodote sekä työkyvyn ylläpito kasvaisivat ja kuormitus terveydenhuollossa laskisi, samoin kansantalouden kustannukset.

 

Kustannuksien taltuttaminen motivoivan keskustelun avulla

Terveydenhoitajan tärkeimpiin työtehtäviin kuuluu terveyden edistäminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakkaita motivoidaan ylläpitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan keskustelun kautta. Keskustelu voidaan toteuttaa joko kasvotusten vastaanottokäynnin yhteydessä tai sovitusti etäyhteyden kautta.

Keskustelu ei tarkoita sitä, että se olisi kevytmielistä ja nopeaa. Puutteellinen ohjeistaminen voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei asiakas pidä huolta omasta terveydestään ja voi pahimmassa tapauksessa laiminlyödä omaa hyvinvointiaan. Asiakkaan kanssa tulisi käydä keskustelu terveyden ylläpitämisestä niin, että se on luottamuksellista ja kannustavaa. Vuorovaikutteinen ja rakentava keskustelu terveydenhoitajan ja asiakkaan välillä tuo pystyvyyden tunnetta ja luo motivaatiota terveellisten elämäntapojen ylläpitämiseksi.

Kun ihminen ottaa vastuun omasta terveydestään, tekee hyviä valintoja ja terveystekoja itselleen, hänen on mahdollista vaikuttaa omiin sairaskuluihinsa. Terveydenhoitajan rooli tällaisessa terveystyössä on merkittävä. Antamalla tietoa kansantaudeista, niiden vaikutuksista ja kustannuksista voi kylvää motivaatiota ihmiseen.

Oma koti kullan kallis – mutta entä jos sitä ei ole?

 

Jenni Peussa, Jenna Salonen, Minna Stenberg

 Asunnottomuus - Suomen yhteiskunnassa syvälle juurtunut ongelma, josta ei puhuta tarpeeksi. Se on näkymätön kriisi, joka voi koskettaa ketä tahansa. Kukaan ei valitse elämää ilman kotia.

 Kun koti on vain haave

Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma. Aiheena asunnottomuus on sellainen, jonka me kaikki varmasti tiedostamme, mutta josta vaietaan eikä haluta puhua.

Asunnottomuus Suomessa ei näy samalla tavalla katukuvassa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä kadulla asuvat ihmiset ovat yleisempi näky. Googlettaessa asunnottomuudesta, käy ilmi, että usein on haettu kysymystä "Onko Suomessa asunnottomuutta?". Monet eivät selvästikään tiedä, että sitä todella on myös Suomessa, koska se ei näy katukuvassa yhtä selkeästi.

Suurimmassa riskissä asunnottomuudelle ovat pienituloiset, maahanmuuttajataustaiset ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Asunnottomaksi voi joutua kuitenkin kuka tahansa.¨

Vuonna 2023 Suomessa oli asunnottomia yhteensä 3429. Näistä ihmisistä 755 oli naisia, 530 alle 25-vuotiaita, 831 maahanmuuttajia. Asunnottomia perheitä oli 123, niissä lapsia oli yhteensä 180. Tilastot asunnottomuudesta voivat olla virheellisiä, sillä on paljon asunnottomia, jotka eivät ole ilmoittautuneet asunnottomiksi mihinkään.

 

Asunnottomuuden eri muotoja

Asunnottomaksi määritellään Suomessa henkilö, jolla ei ole omaa vuokrasopimusta tai ei omista asuntoa. Suomessa nähdään asunnottomiksi myös ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa yöpyvät, asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai laitoksissa asuvat sekä henkilöt, jotka asuvat tilapäisesti jonkun toisen luona, esimerkiksi sukulaisen. 

Piiloasunnottomuus tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen on kirjoilla osoitteessa, missä ei pysty asumaan erilaisten syiden esimerkiksi väkivallan uhan vuoksi. Piiloasunnoton majoittuu esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona. 

Vähintään vuoden tai viimeisen kolmen vuoden aikana toistuvasti asunnottomina olleita kutsutaan pitkäaikaisasunnottomiksi. Keskimäärin joka neljäs asunnoton on pitkäaikaisasunnoton. Heillä on suuri tarve saada apua, sillä pitkäaikaisasunnottomilla asunnottomuuteen monesti vaikuttaa sosiaalinen, psyykkinen tai fyysinen ongelma.

 

Asunnottomuus pintaa syvemmältä

Yleisesti ajatellaan, että asunnottomat ovat alkoholi- tai päihdeongelmaisia, miespuolisia henkilöitä, jotka ovat itse syypäitä asunnottomuuteensa.

Ei nähdä sitä, että asunnottomia voivat olla myös naiset tai lapset. Ihmisillä voi olla käsitys siitä, että asunnottomuus olisi vain omien huonojen valintojen summa, itseaiheutettu tilanne tai jonkinlaista henkilön laiskuutta tai saamattomuutta. Miksi kukaan haluaisi ajaa itsensä siihen tilanteeseen, että joutuu asunnottomaksi?

Asunnottomuus ei ole ominaisuus vaan ihminen kurjassa tilanteessa ja epävarmuutta monesta asiasta. Asunnoton joutuu miettimään päivittäin, missä voi nukkua yön, mistä saada ruokaa tai mistä saada mahdollisuus peseytyä.

Asunnottomuuteen voi johtaa kuitenkin monet syyt, joita ei tule ajatelleeksi. Taustalla voi olla esimerkiksi yrityksen kaatuminen, avioero tai mikä tahansa muu tilanne, jonka seurauksena ihminen ei pysty hoitamaan omia asioitaan.

 

Ihmisiä ilman kotia, ei ilman arvoa

Asunnottomien yönä 17.10.2024 järjestettiin varjotapahtuma, jossa olimme mukana järjestämässä toimintaa erään Helsingissä sijaitsevan asunnottomille suunnatun yksikön yhteydessä. Illan aikana meillä oli mahdollisuus kohdata useita asunnottomia ja saimme kuulla heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan. Keskustelujen myötä avautui hyvin selvä oivallus: he ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka eri vaiheiden ja sattumien kautta ovat päätyneet tilanteeseen, jossa oma koti on jäänyt haaveeksi. Asunnottomat keskustelivat meidän kanssamme täysin arkipäiväisistä asioista. He olivat iloisia, huumorintajuisia ja hyvin kiitollisia meidän järjestämästä toiminnasta. Asunnottomien tapaaminen muistutti meitä siitä, että he eivät ole “huonompia”, vaan yhtä arvokkaita, kuin kuka tahansa muu.

  

 

Eettinen stressi kuormittaa terveysasemien hoitajia

Emmi Kääriäinen, Michaelle Tecassala

Terveysasemien hoitajat kokevat eettistä stressiä työssä viikoittain, ja sen vaikutukset ulottuvat työhyvinvoinnin lisäksi vapaa-aikaan ja nukkumiseen.

Hoitotyötä ohjaavat lukuisat eettiset periaatteet, joissa korostuu asiakkaan ja potilaan ihmisarvo, perusoikeudet ja etu. Potilailla on oikeus hyvään ja turvalliseen hoitoon, mutta samalla itsemääräämisoikeus. Terveydenhoitajien opinnoissa tarkastelemme eettistä näkökulmaa usein potilasturvallisuuden näkökulmasta. Mutta mitä tehdä, kun eettisten ohjeiden noudattaminen työssä ei aina onnistu?

 

Hoitajan perustehtävää ohjaavat eettiset periaatteet

Eettiset periaatteet ja työelämän realiteetit on vaikea saada kohtaamaan alalla, jolla on pulaa työntekijöistä, jatkuva kiire ja ylitarjonta potilaista. Kun työssään joutuu jatkuvasti tinkimään hoidon laadusta, se aiheuttaa hoitajille eettistä stressiä. Pahimmillaan eettinen stressi voi johtaa työssä uupumiseen tai kyynistymiseen.

 

Eettinen stressi heikentää työssä jaksamista

Teimme opinnäytetyönä kyselytutkimuksen, jossa kysyimme terveysasemien hoitajilta konkreettisia esimerkkejä eettisen stressin ilmenemisestä sekä sen aiheuttajista. Vastaajien mukaan eettinen stressi heikentää työssä jaksamista, aiheuttaa ahdistusta, turhautumista, huolta ja suuttumusta. Näiden vaikutus heijastuu yöuniin, ja sitä kautta jaksamiseen. Suurin osa vastaajista koki eettistä stressiä viikoittain, osa jopa päivittäin.

Eettistä stressiä aiheuttavat tilanteet olivat tutkimuksemme mukaan harvoin yksiselitteisiä: esimerkiksi resurssipula sai aikaan kiireen, joka aiheutti virheen työssä, joka aiheutti eettisen stressin. Työtä ei voitu tehdä niin kuin haluttiin ja osattiin. Toisaalta yksittäinen lääkevirhe saattoi olla syynä eettiseen stressiin. Vastaanottoaikojen puute aiheutti huolta asiakkaista, jotka olisivat tarvinneet pikaista aikaa, mammografiaa tai mielenterveyspalvelua. Vanhusten tilanne huolestutti useita vastaajia. Kiire kiristi työyhteisön välejä, samoin kollegan virhe tai epäasiallinen käytös työpaikalla.

 

Työn varjopuolet tulee nostaa myös opintoihin

Terveydenhoitajaopinnoissa on löyhästi puhuttu työhyvinvoinnista sekä työssä jaksamisesta. Mielestämme opinnoissa tulisi keskittyä enemmän myös työn kuormittavuuteen. On tärkeää osata tunnistaa eettistä stressiä aiheuttavia tilanteita, jotta niihin osaa pyytää tukea. Eettisen stressin käsittelyn liittyvien taitojen kehittäminen ei ainoastaan edistä opiskelijoiden omaa hyvinvointia, vaan se parantaa myös potilasturvallisuutta, sillä työntekijöiden henkinen jaksaminen heijastuu suoraan hoidon laatuun. Lisäksi opiskelijoiden tulisi saada käytännön työkaluja ja menetelmiä, joilla he voivat hallita stressiä ja vahvistaa psyykkistä kestävyy
ttään. Esimerkiksi simulaatioharjoitukset voivat auttaa tunnistamaan ja käsittelemään eettisiä dilemmoja ennen kuin ne tulevat vastaan työelämässä.

Kyselymme mukaan hoitajia tulisi kuunnella enemmän päätöksenteossa, sillä he ovat alansa asiantuntijoita. Vastaajat toivoivat myös enemmän aikaa varsinaiselle hoitotyölle ja kohtaamiselle, vähemmän kaikelle muulle. Toivomme, että tulevaisuudessa hoitotyö huomioisi paremmin myös sen tekijät, eli eettiset periaatteet koskisivat myös työntekijöitä. Hoitajilla on oikeus työskennellä turvallisessa ja hyvässä työilmapiirissa, jossa kunnioitetaan toisia. Kuka sitten hoitaa sairaita, jos hoitajat sairastuvat itse työstään?

Kansansairaudet - Miksi näiden hallitseminen on tärkeää hoitajan työssä?

Susanna Connor, Erika Monnereau-Rozov, Ida Viitanen 

Kansantaudit ovat merkittävä haaste, jotka vaikuttavat suuresti sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvointiin. Hoitajilla on keskeinen rooli potilaidensa tukemisessa ja ohjaamisessa kohti terveellisiä elämäntapoja. Hoitajan asiantuntijuus ja kyky ohjata potilaita terveellisiin elämäntapoihin voi tehdä merkittävän eron kansansairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Kansansairaudet ovat usein kroonisia eli pitkäkestoisia sairauksia, joiden hoito kuormittaa terveydenhuoltoa. Sen lisäksi, että nämä sairaudet heikentävät yksilöiden elämänlaatua, ne aiheuttavat myös isoja kustannuksia yhteiskunnalle. Kansansairaudet näkyvät hoitajan työssä monin tavoin, ja niihin on haastavaa olla törmäämättä.

Mitä ovat kansansairaudet?

Kansansairaudet ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle. Suomessa kansansairauksiin lukeutuvat muun muassa sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergiat sekä erilaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Kansansairauksien hoito ja ennaltaehkäiseminen ovat keskeisiä osa-alueita sairaanhoitajien sekä terveydenhoitajien työssä. Hoitajat ovat usein ensimmäinen kontakti ihmisen hakeutuessa terveydenhuoltoon. Heidän roolinsa ennaltaehkäisevässä työssä ja potilaiden ohjauksessa on ratkaisevan tärkeä, jotta sairauksien vaikutuksia voidaan vähentää jo varhaisessa vaiheessa. Hoitajien asiantuntemus ja tuki auttavat tunnistamaan riskit ajoissa, mikä mahdollistaa tehokkaamman hoidon ja paremmat terveydenhuollon tulokset. Hoitajat voivat tarjota ohjausta ja terveysneuvontaa, muun muassa unen, ravitsemuksen, liikunnan ja päihteiden käytön osalta. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille altistavia tekijöitä ovat kohonnut verenpaine, veren korkeat kolesteroliarvot ja ylipaino. Näihin asioihin voi ja pitääkin puuttua ajoissa. Hoitajilla on käytössään myös monia muita työkaluja kansansairauksien ehkäisyssä. Ihmisen terveyttä voidaan seurata säännöllisesti, ja hoitajat voivat vaikuttaa yhteiskunnallisesti tekemällä tiivistä moniammatillista yhteistyötä terveydenhuollon eri ammattilaisten kanssa. Tämä yhteistyö mahdollistaa kattavamman ja tehokkaamman lähestymistavan kansansairauksien ennaltaehkäisyyn.

Kansansairauksien ymmärtäminen

Terveydenhuollon ammattilaisten perehtyminen kansansairauksien riskitekijöihin ja sairauksien ominaisuuksiin parantaa niiden huomioimista terveydenhuollossa. Kansansairauksien ymmärtäminen tarjoaa laajemman näkökulman ennaltaehkäisyyn sen sijaan, että sairauksia hoidetaan vasta niiden puhkeamisen jälkeen. Erilaisia merkkejä mahdollisista kansansairauksista on siis syytä tarkkailla potilastyössä jatkuvasti. Hoitajalla, jolla on vankka tietopohja kansansairauksista, on varmempi ote potilasohjauksessa. Tämä on erityisen tärkeää etenkin silloin, kun potilaat kohtaavat uusia asioita ja saattavat alkuun hätääntyä sairauden tai sen riskin vuoksi. Tällöin hoitajan varmuus ja rauhallisuus ovat valttikortteja. Kun hoitaja pystyy antamaan tietoa ytimekkäästi ja varmalla otteella, se voi myös tuoda potilaalle rauhallisuutta ja vähentää epävarmuutta oman terveyden suhteen. 

Hoitajien asema kansanterveydessä

Hoitajat ovat ainutlaatuisessa asemassa potilaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun vaikuttamisessa. Hoitajan tehtävänä on olla tukena ja neuvoa, mutta loppujen lopuksi potilas on itse avainasemassa kansansairauksien ennaltaehkäisyssä ja niiden hoidossa. Keskeisiä tekijöitä onnistuneen hoidon kannalta on potilaan oma motivaatio ja aktiivinen osallistuminen hoitoon. Miten hoitajat voivat motivoida potilas sitoutumaan elämäntapamuutoksiin? Hyvän hoidon kulmakivi on vuorovaikutus, jossa potilaan omat tarpeet ja tavoitteet otetaan huomioon. Luottamuksellisen hoitosuhteen luominen voi lisätä potilaan sitoutumista hoitoon ja rohkaista häntä ottamaan aktiivisen roolin oman terveytensä edistämisessä. Tämä edellyttää paitsi asiantuntemusta elämäntapaohjaamisesta, myös kykyä kohdata potilas empaattisesti ja arvostavasti.